iiro blogi


Iiro päätti mennä puukoriin maata ja sitten se sotki kaikki paikat puun moskalla.	Iiro näytti mallia. Näin selätetään selätin.	Hymm... mitähän sitä nyt keksisi?	Moikka vaan sinullekin.

Hypnotisoiva katse. Tuijota tarkkaan minua...		Ei se tepsinyt.

Ensin tutkitaan ympäristöä.	Sitten jäbä duunailee.	Tarkistetaan tilanne uudelleen.	Äkkiä lipettiin täältä.

Mitään en ole tehnyt.	Mennään sisälle.	Tule jo täällä on kylmä.	Päästä jo sisälle.

24.1.2014

Iiro ja uudet kujeet

Vuosi vaihtui Iirollakin. Iiro ei hirveästi pelännyt rätinöitä, vähän arkaili ulos menoa.

Iiro sai jouluna lahjaksi uuden vinkuhiiren, kun se onnistui vanhan hajottamaan. Se ei enää vinkunut ja se oli vähän rikki. Eikä se Iiroa enää kiinnostanut.

Iiro on aivan hulluna vieläkin kinkun perään, kun jääkaapin oven aukaisee, niin se on paikalla kärppänä ja kehtaa kerjätä kuin koira makupalaa itselleen.

(On siinäkin meillä kissa on kuin kerjäävä koira ruoka pöydän äärellä. No se on oma vika kun on pöydästä päin ruokittu.)

Kinkkua ja kinkunlientä ei saa antaa kissoille, koirille eikä myöskään linnuille. Ne ovat liian suolaisia, eikä lemmikit kun muutkaan elukat löydä talvella tarpeeksi juotavaa itselleen.

Jos kuitenkin antaa lemmikille kinkkua tai muuta suolaista niin hyvin vähän ja vettä pitää olla aina tarjolla. Esim. Iiro ei saanut kun yhden haarukallisen kinkkua kerrallaan ja sekin taisi olla hänelle vähän liikaa koska massu oli sekaisin.

Sain sitten lahjaksi perhospurkin mutta Iiroa se purkki enemmän kiinnostaa. Iiro se tuijottaa purkkia ja makaa sen vieressä ja läpsii sitä vähänväliä tassulla. Siellä purkissa on perhonen, joka liikkuu kun sitä kopauttaa ja se perhonen reagoi ääniin. Iirohan ei tätä ymmärrä ja yrittää vimmatusti perhosta kiinni.

5.1.2014