Hirvi katsoo hetken Allua ja Junnua.

- Muu en mä voi. En mä tunne ketään porohirvi hirviporo… mikä lieneekin. Ja kääntyy pois.
- Auttaisit nyt?
- En!
- No me ei sanota sua enää porohirvi hirviporoksi. Mikä sun nimi on?
- Helke!
- Helke hirviporo... Sori hirvi voisitko auttaa? Allu pyytää.
- Hyvä on. Minä olen kerran auttanut yhtä poikaa tuon metsän läpi. Hänen nimensä oli Iiro ja hän oli teidän ikäinen. Hän eksyi metsään, mutta minä vain satuin paikalle. Hän muistutti hyvin paljon sinua Junnu. Aivan kun olisitte olleet sukua keskenänne.....

Helke hirvi höpisi lakkaamatta. Kaverukset kuuntelivat hiljaa ja tyytyväisinä Helken selässä istuen.