Luukku 24
Junnun ja Allun joulu tarinana
Oli kaunis talvisää ja lunta hipsi hiljalleen. Junnu lähti ulos jossa jo sen kaveri Allu odotti. Kaverukset kirmasivat lumihangessa ja yrittivät ottaa hiutaleita kilpaa kiinni. Yhtä äkkiä Allu huomasi maassa paperin palasen. Allu käänteli paperin palaa ympäri, se näytti hyvin vanhalle ja kuluneelta.
- Allu kysyi Junnulta, että tietääkö se mikä tämä on?
Junnu mietti ja yritti saada paperin palasen Allulta.
- Näytä nyt mulle, sitä kunnolla?
- En anna. Ota kiinni jos saat!
- Okei tässä se on. Ole hyvä Junnu. En tiedä olisiko se jonkinlainen aarrekartta.
- Joo taitaa tämä olla. Tuossa kulmassa on haalistunut tontunkuva ja tuolla on hirviä.
- Ne on kyllä poroja mäntti. Etkö sää tunne hirvee ja poroo Allu?
- Kyllä mä ne tunnen, ne on vaan niin saman näköisiä, että ei niitä erota kunnolla.
Ystävykset tutkivat karttaa vielä hetken ja sitten Allu sai hyvä idean.
- Hei lähdetäänkö katsomaan joulupukkia? Kysytään onko tämä joulupukin aarrekartta?
- Mennään vaan Junnu on aivan innoissaan.
Ja niin ystävykset pakkasivat retkireput selkään ja lähtivät hiihtämään joulupukin maata kohti.
- Hei Allu älä hiihdä noin kovaa, mun sukset menee muuten solmuun.
- Heheh tirskuu Allu. Junnu hei sulla on sukset väärin päin jalassa! Kippara nokka tulee eteen päin.
- Ai niin tuleekin. En mä osannut, kun näissä on nämä lenkit ihan hassusti.
Niin Junnu käänsi sukset ja hiihtäminen alkoi sujumaan.
- Ollaanko me jo perillä täällä on niin paljon luntakin? Katso Junnu onks noi niitä poroja?
- Ei olla vielä perillä, me vasta lähestytään synkkää metsää. Niin Allu ne on edelleen hirviä ei poroja.
Allu sai loisto idea.
- Pyydetään hirviporoja kyyti joulupukin maahan?
- Siis mitä?
- Hirviporoja! Ei tarvitse muistaa kumpia ne on. Mene sä Junnu kysyyn, mä vahdin suksia.
- Allu ei uskalla heh nänänääänänä lällälää Allu ei uskalla. Junnu rupesi pelleilemään.
- Kyllä mä uskallan! Mä näytän sulle.
- Hei herra hirviporo tai porohirvi Allu kysyi hiljaa vienosti. Voitko viedä meidät Junnun ja minun tuon pimeän metsän läpi joulupukin maahan?
Hirvi katsoo hetken Allua ja Junnua.
- Muu en mä voi. En mä tunne ketään porohirvi hirviporo… mikä lieneekin. Ja kääntyy pois.
- Auttaisit nyt?
- En!
- No me ei sanota sua enää porohirvi hirviporoksi. Mikä sun nimi on?
- Helke!
- Helke hirviporo... Sori hirvi voisitko auttaa? Allu pyytää.
- Hyvä on. Minä olen kerran auttanut yhtä poikaa tuon metsän läpi. Hänen nimensä oli Iiro ja hän oli teidän ikäinen. Hän eksyi metsään, mutta minä vain satuin paikalle. Hän muistutti hyvin paljon sinua Junnu. Aivan kun olisitte olleet sukua keskenänne.....
Helke hirvi höpisi lakkaamatta. Kaverukset kuuntelivat hiljaa ja tyytyväisinä Helken selässä istuen.
- .....Niin siitä kaverista sen verran vielä, että hän oli kova kaveri onkimaan kaloja. Pidettiin yksi kerta onkikisa, että kumpi saisi kalaa eniten. Iiro sai ensimmäisen kalan tietenkin. No minä sain toisen ja kolmannenkin, sitten Iiro rupesi miettimään mikä kumma salaisuus Helkellä mahtaa olla? Hymm.. aikansa mietittyään Iiro keksi sehän laittaa koukkuun pullanpaloja. Iiro kokeili samaa kikkaa ja hups kaloja alkoi tulla urakalla. Nyt riittää tämä onkiminen ja lasketaan kalat. Iiro alkoi laskea omia kalojaan. Niitä oli yhteensä 7 kpl. Monta sinulla Helke on? Odota lasketaan. Paljon niitä näyttäisi olevan. Niitä on 6. Sä voitit Iiro. Mitä me tehdään näille Helke? Näitä on niin paljon. Mehän voitaisiin päästää ne takaisin tuonne jokeen saavat siellä sitten asustaa. Joo laitetaan vaan. Hei hei pikkukalat, oli kiva onkia teitä. Tässä vielä loppu pulla teille hei hei. Hei kato ne heiluttaa pyrstöä tuolla. Ne on onnellisia kun pääsivät vapaaksi.
Pian jo päästiin pimeän metsän reunaan ja Junnua rupesi pelottamaan. Junnu otti Alusta lujaa kiinni ja laittoi silmät kiinni.
- Junnu hei katso tuonne, tuolla on pöllö joka huhuilee. Hei kato nyt!
- En varmaan katso minua pelottaa liikaa.
- Heh heh. Junnua pelottaa heh heh. Minua ei ollenkaan.
- Allu hei oleppas nyt kunnolla. Kyllä sinäkin jotain pelkäät ihan varmasti.
- En pelkää. se on noloA. Minä en pelkää mitään, olen urhea soturi joka uskaltaa mennä ihan minne vaan.
Helke pysähtyi ja pyysi Junnun ja Allun alas.
- Nyt olisi tarinan paikka meinaan siitä Iiro pojasta se oli juuri samanlainen peloton kaveri kuin sinä Allu.
- Kerro jo Junnu pyysi, mutta ei mitään kummitus juttua.
- Iiro oli kerran kiipeilemässä vanhalla myllyllä jossa oli jauhettu vehnänjyviä. Iiroa oli kielletty kiipeämästä, mutta Iiropa kiipesi ylös korkealle myllynlavan päälle, katsomaan kauaksi mitä mahtaisi nähdä. Iiro näki lintuja lentävän ja kuvitteli olevansa itsekin lintu ja horjahti pudoten vähän matkaa alas. Iiroa alkoi pelottaan niin paljon, että ei enään uskaltanut tulla alas. Ilta alkoi jo hämärtymään, Iiro oli edelleen myllyn siivellä. Helke hirvi sattui kulkemaan myllyn ohi ja huomasi Iiro ja auttoi Iiro alas siivellä. Vaikka tuntuisi sitä että ei pelkkää mitään. Aina on se jokin mikä pelottaa ja se ei ole noloa.
- Nyt kaverit meidän täytyy jatkaa matkaa että ehditään joulupukin maahan. Tulkaa kyytiin niin jatketaan matkaa.
Samaan aikaan pöllö lennähtää Allun ylitse ja Allu säikähtää sitä niin että horjahtaa kyydistä. Ei hätää sillä Helke pelastaa Allun, mutta myös Junnu säikähti ja oppi sen, että kaikki pelkää jotain. Hetken päästä oltiinkin jo joulumaan tienoilla ja alkoi näkyä joulupukin lentäviä poroja ja Petteri punakuonokin kiisi ylitse.
- Helke ollaanko me jo perillä Junnu kysyy?
- Ei ihan vielä. Meidän pitäisi vielä päästä tuon sillan ylitse, mutta se silta ei ole aivan tavallinen se on lumottu silta, mutta sen pääsee perille ainoastaan jos uskoo joulupukkiin. Minä en voi tulla sinne teidän täytyy nyt selvitä tästä yksin.
- Mutta Helke miksi et voi tulla Allu kysyy?
- En minä kerro. Menkää nyt, minä lähden kotia kohti.
Junnu ja Allu jäävät yksin sillalle, mutta he eivät uskalla ylittää siltaa ilman Helkeä.
- Miten me saadaan Helke takaisin?
- En mä vaan tiedä. Junnu päivittelee,
- Nyt mä keksin lauletaan Helkelle joululauluja. Kyllä se takaisin tulee, kun kuulee meidät.
Ja niin kaverukset alkavat laulamaan Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy... Joulumaahan kuvitellaan...
Hetken päästä Helke tuleekin jo takaisin.
- No niin kaverit mennään, sitten uskokaa itseenne ja Joulumaahan.
- Saammeko kysyä, miksi et halunnut ensin tulla?
- No tuota, kun minä kirjoitin pienenä...
- Heh tirsku Allu.
- Hys hys Allu ei saa nauraa Helke voi kuulla.
- Kyllä minä kuulin. Ei se haittaa mua vaan hävetti todella paljon. Kun en osaa oikein kirjoittaa. Piirsin pukille sotkun. Sen tarkoituksena oli kuvata minua lentämässä Petterin kanssa, mutta pukki ei varmaan ymmärtänyt minua koskaan, kun en saanut vastausta.
- Hei mitä te siellä vielä kuhnitte Helke ja Junnu mä menen jo.
Niin kolmikko lähti lumotulle sillalle. Siellä tuli vastaan hienoja toinen toistaan isompia ja värikkäämpiä paketteja. Joulu laulut rupesi soimaan ja joulun taikakellot kilkatti.
- Katsokaa tässä paketissa lukee Junnu ja tuossa Helke.
- Allu täällä on sinun paketti. Saadaanko me aukaista nämä paketit Helke.
- Ei ette saa vielä, muistakaa tämä on taikasilta. Kun oikein toivoo joulua, sen näkee, mutta siinä on yksi ehto. Ei saa avata lahjoja ennen joulua, muuten joulun taika raukeaa, eikä saa enää mitään lahjoja, eikä ole enää joulua. Siis muistakaa malttaa mielenne.
- Ok. Helke emme avaa kuului yhdestä suusta sanottuna.
Ja niin matka jatkuu sillalla. Joulumaa jo lähestyi ja kolmikko oli hyvin innoissaan.
- Mä kun tapaan pukin mä kysyn tästä kartasta mikä tämä on Junnu totesi.
- Ai niin se kartta. Mä olin jo unohtanut koko karta Allu toteaa.
- Katsokaa tuolla on joulupukin lelutehdas. Mennään sinne. Jooko! Allu intoilee.
- Helke toppuuttelee Allua mennään ensin toimistolle kysymään, onko pukki kotona.
- Kop kop onko täällä ketään kotona.
- Ei siellä ketään ole. Junnu jo hätäilee..
- Hei katsokaa, tämä ovi ei ole lukossa. Mennään sisälle Allu toteaa.
- Hyvä on mutta olkaa varovaisia, täällä voi eksyä.
- Onko täällä ketään kotona Allu huhuilee.
- Nurkasta kuuluu pientä nyyhkytystä. Helke menee lähemmäs ja kysyy että mikä on hätänä kaveri?
- Ei minulla mitään. Olen vaan hukannut jotain todella arvokasta ja toimisto tonttu oli äkäinen minulle.
- Hei mutta säähän olet Helke. Mistä sinä siihen tupsahdit?
- Iiro miten sinä täällä? Ei olla nähty pitkään aikaan. Tulin näiden poikien kanssa heillä on pukille tärkeää asiaa. Pyyhitään nyt nuo silmät ja tutustutaan ensin. Tässä on Allu ja tässä Junnu taidattekin tuntea toisenne.
- Ööö... Odota sä olet Junnu todella tutun oloinen. Sä olet muuten minun setäni pojan poika.
- Joo kyllä olet, siis Sepi on minun setä ja sen poika on Jope.
- Joo on, ja sä olet se seikkaileva Iiro, josta Helke aina kertoo juttuja.
- Hei kaverit huhuu meillä oli se tärkeä juttu, mitä meidän piti kysyä pukilta. Allu jo hosuu malttamattomana.
- Joo niin on kasto me löydettiin tällainen kartta maasta ja lähdettiin seuraamaan tätä törmättiin matkalla Helkeen ja se toi meidät tänne. Me etsitään toimisto tonttua, joka osaisi kertoa meille missä pukki on, ja mikä kartta tämä mahtaa olla?
- Hei tämä on se kartta, juuri se minkä mää hukkasin ja te löysitte sen. Joulu on pelastettu!
- Miten sinä sen hukkasit? Helke kyselee.
- Minä lähdin Petterin kanssa tarkistamaan joulun reittiä, mutta Petterillä oli niin kova vauhti päällä, enkä pystynyt pitämään kartasta kiinni ja se putosi. Yritettiin etsiä sitä, mutta ei löydetty.
- Nyt meidän pitää löytää toimistotonttu. Helke pohtii. Muistaakseni pukki on lelutehtaalla tähän aikaan.
- Joo niin on, mutta mistä sinä sen tiedät Helke?
- Minä olen pukin entinen porohirvi tai hirviporo ihan kumminpäin vaan.
- Miksi sinä et enää ole hirviporo tai porohirvi? Junnu ihmettelee.
- Se on kaverit pitkä juttu. Haluatteko kuulla?
Joo kuului kolmesta suusta yhtä aikaa.
- Olin nuori hirvi ja olin eksynyt laumastani. Pukki ja Petteri löysivät minut synkästä metsästä ja toivat tänne. Kaikki muut porot nauroivat minulle, että tuossa onkin oikea porohirvi tai voi se olla hirviporo ihan kuin päin vaan. Pukki ja Petteri opettivat minua lentämään taika pölyllä, mutta sitten pukki neuvosto kielsi hirven lentämisen. Kas kun en ole poro en saa lentää. Niin Minä sitten sain ruveta pakkaamaan lapsille leluja. Voi se oli niin kivaa, kun kasvoin nuoreksi hirveksi, minun piti ruveta miettimään uraani. Minä lähdin opiskelemaan pukkineuvostonmaisteriksi.
- Hei katsokaa tuolla on Tytti toimisto tonttunen. Iiro huomaa yllättäen. Mennään kysymään häneltä.
- Hei Tytti tiedätkö missä joulupukki on?
- Kyllä minä tiedän hän on levy-osastolla laittamassa joulumusiikkia paperiin.
- Kiitos Tytti Iiro toteaa.
Niin he jatkoivat matkaansa.
- Heh Junnu huomaatko Iiro on ihastunut Tyttiin!
- Heh niin on huomasin. Tehdäänkö pieni pila Iirolle?
- Joo tehdään laitetaan Iirolle taskuun sammakko.
- Laitetaan vaan, mutta täällä on lunta. Ei täällä ole sammakoita.
- Ööö... Ai niin onkin. Nyt keksin tehdään lumipalloja ja sujautetaan niitä taskuun.
- Hei joo toi on hyvä idea.
- Mitäs te siellä kuhnitte. Mennään jo ollaan kohta perillä. Iiro huutaa.
- Joo joo tulossa ollaan. Katso onko tämä hyvän kokoinen?
- Kyllä se on. Sujauta sinä Junnu se sinne taskuun.
- Minä laitan sen taskuun. Iiro hei odota hetki minulla on asiaa Junnu huikkaa.
- No mitä Junnu?
- Ööö... tota noin... ööö... Mistä noi revontulet oikein tulee?
- Ne on vanhan uskomusten mukaan samaanien taikoja. Eiks ne olenkin komeita?
- Kyllä ne on kauniita, aivan kun ne olisivat taikoja.
Niin Junnu onnistui sujauttaa lumipalloja Iiron taskuun ja Iiro ei huomannut yhtään mitään. Kohta jo oltiinkin lahjapaikan ovella. Kop kop Iiro koputti oveen oikein tomerasti.
- Sisään kuuluu oven takaa.
- Iiro raotti oven varovasti.
- Kappas Iiro. Mitäs sinä?
- Tässä on minun uudet kaveri. Junnu ja Allu. Helken sää jo tunnetkin.
- Mitäs minun vanhat silmäni näkevätkään sehän on Helke. Mitä sinä täällä teet ja mitä kavereita nänä on?
- No nämä kaverit löysi vanhan kartan. He halusivat palauttaa sen takaisin.
- No näytä tänne. Kyllä tämä on meidän kartta jonka Petteri ja Iiro hukkasi vahingossa. Kiitos teille Junnu ja Allu. Nyt joulu on pelastettu. Te ansaitsette tästä hyvästä palkkion. Mitä te mahdatte haluta?
- Allu huikkasi kovaan ääneen, että minä haluun päästä käymään lelutehtaalla ja sitten haluun päästä näkemään muorin ja ööö.... Tota noin en keksi enää muuta.
- Mitäs sinä Junnu haluat?
- Minä haluun vaan päästä joulupukin mukaan lahjoja jakamaan ja haluan olla ihan oikea tonttu.
- Kyllähän nuo voidaan toteuttaa helposti. Mennään ensin muorin tykö, hän saa tehdä teistä tonttuja. Tarvitsette tonttulakit ja vaatteet. Sinä Helke voit auttaa poikia vaatteiden kanssa. Sinähän tiedät miten jouluun valmistaudutaan.
- Kyllä sopii pukki.
- Iiro miksi sinun taskut on taas ihan märät? Pukki kysyy.
- En mää vaan tiedä. Täällähän on lumipalloja. Kuka teistä nämä tänne laittoi?
Junnu ja Allu katselee ihan muualle ja kikattelevat keskenään.
- Ei me vaan tiedetä, kuuluu yhteen ääneen.
- Junnu ja Allu ei saa tehdä kepposia kaverille. Joulupukki toteaa. Nyt täytyy antaa teille pieni opetus pojat.
- Anteeksi Iiro Junnu ja Allu sanovat hiljaa ja varovasti. Se oli meistä niin hauskaa.
- Kuulkaas te saatte mennä siivoamaan lelutehtaalle, siksi aikaa kun muori on ommellut teidän vaatteet valmiiksi.
- Hei kaverit me tullaan kanssa. Saadaan homma valmiiksi äkkiä. Iiro toteaa.
- Joo tulkaa vaan. Jipii mennään jo. Allu on innoissaan.
Niin kaverit rupeavat puunaamaan, kuuraamaan, puhdistamaan, lakaisemaan ja pyyhkimään pölyjä tonttujen lakeistakin. Niin puhdasta tuli, että kiiltää.
- Hyvä kaverit hyvä. Nyt voin jo peilata itseäni tonttujen lakeistakin.
Joulupukki on niin tyytyväinen ja lupaa viedä Allun, Junnun, Iiron ja Helken muorin tykö sovittamaan vaatteita.
- Moi oma jolumuorini. Joko vaatteet on ommeltu?
- Kyllä tässähän näitä on, mutta minulle tuli pieni moka. Ompelin vahingossa vielä tyttö tontulle mekon. Innostuin niin kovasti.
- Hei hei mä tiedän kenelle se sopii. Tytille pyydetään Tyttikin mukaan. Iiro on ihan intona ja punaiset posket loimuten Iiro lähtee pyytämään Tyttiä mukaan.
- Tytti ja Iiro. Iiro ja Tytti. Hihih Junnu ja Allu nauraa.
- Nyt pojat unohtuikohan jotain? Pukki kysyi.
- Ai niin, anteeksi me taas innostuttiin liikaa. Junnu toteaa.
- No mitäs tuosta nyt vaatteet päälle ja mennään retkelle. Hou hou täältä tullaan kaikkien maailmojen lapset.
Ja niin kaikki vaihtoivat vaatteet päälleen. Tytti ja Iirokin saapuivat vaihtamaan vaatteet. Sitten pukki luetteli kaikkien nimet.
- Iiro, Tytti, Junnu, Allu ja Helke nyt olette oikeita tonttuja ja valmiita lähtemään tärkeään matkaan hypätkää rekeen niin lähdetään. Hou hou joulu tältä tullaan. Petteri valaise reitti nenälläsi.
Niin lähdettiin matkaan ja pian oltiinkin jo ensimmäisen paikan kohdalla.
- Tänne jätetään se pieni punainen paketti jossa on nukke ja se sininen jossa on kuormuri.
- Ok selvä Pukki. Allu ja Junnu sanovat yhdessä.
- Mennäänkö piipun kautta?
- Kyllä mennään. Täytyy ensin laittaa tätä taika jauhetta että mahdutaan alas.
- Selvä mennään jo. Allu hoppuilee.
- Mennään vaan, mutta minä menen ensinnä, sitten tulette te muut minun jälkeeni.
Niin lahjat aseteltiin kuusen alle järjestykseen, sitten jo kiiruhdettiin toiseen paikkaan.
- Hop hop Allu ja Junnnu alkakaapas tulla, meillä on kova kiire.
- Joo joo kyllä me pian tullaan. Täällä on niin mielenkiintoisia tavaroita.
Sitten oltiinkin jo pinellä pirtillä jossa oli todella pieni piippu.
- Nyt tarkkana tämän piipun kanssa. Tässä tarvitaan erittäin super taika jauhetta, että mahdutaan piipusta alas.
- Selvä pukki mennään jo. Junnu hoputtaa.
- Odottakaa minua, jäin jumiin Helke huutaa. En hoksannut laittaa tarpeeksi sitä taikapölyä ja jäin kiinni.
- Voihan pihkurat sentään, mitä me nyt teemme? Pukki ihmettelee.
- Mehän voitaisiin tönää sinua pitkällä kepillä sisältäpäin. Iiro tokaisee.
Junnu, Allu, Iiro ja Tytti lähtevät etsimään pitkää keppiä viereisestä ladosta.
- Kaverit täällä olisi pitkiä heinäseipäitä. Tytti huikkaa.
- Joo voitaisiin me koittaa. Näissä vaan on terävä pää.
- No ei se haittaa. Voidaan kokeilla tökätä sillä Helken takalistoa. Voitaisiin saada sillä Helkeen vauhtia. Iiro tuumii.
- Junnu ja Allu hihitävät vieressä. Vauhtia... ...heh... ...Helkeen... ...heh heh... ...takalistoon.
- Kyllä pojat älkää naurako.
- Ei me mutta vähän vaan.
Niin mentiin kokeilemaan heinäseiväs ideaa. Tytti kiipesi piipun yläpäähän pitämään Helkeä kaviosta kiinni.
- Nyt mä tökkään. Oletko valmis. Iiro huikkaa.
- Kyllä mä varmaan olen.
- Tulkaa pojat auttamaan.
- Helke mätkähtää Iiron päälle piipusta.
- Heh Iiro tarvitsetko sinä apua vai kuinkas se oli?
- Hei pojat nyt kyllä...
- Hyvä on. No niin Helke nouse nyt. Hyvä Iiro kömmi pois sieltä.
Niin saatiin Helke piipusta pois ja Iiro tietenkin Helken alta. Niin matka saattoi jatkua seuraavaan paikkaa.
- Nyt meillä olisi erikois paikka minne me viemme 20 lahjaa lapsille. He ovat kodittomia ja tarvitsevat paljon lahjoja.
- Junnu ihmettelee miten me päästään sisälle, kun täällä ei ole savupiippua?
- Hymm... Kuuleppa Junnu ja kumppanit. Meidän täytyy olla erityisen varovaisia ja hiljaa hiipien mennä sisälle. Täytyy olla oikein varpaillaan. Minulla on teille kaikille tonttujen huopatossut jalkaa niin ei kuulu töpötys.
- No niin mennään jo Allu hoppuilee.
Ensin menee Iiro hipsutellen hiljaa ja kuinkas ollakaan jalkapohjaan osuu iso legopalikka.
- Auts! Kuuluu Iiron suusta.
- Hiljaa Tytti kuiskaa Iiron korvaan.
- Sori minä oon hiljaa.
- Sitten menee Tytti. Kaikki menee oikein mukavasti, mutta sitten putoaa kuusen oksalta joulupallo.
- Tytti! Piti olla hiljaa ettei lapset herää.
- Minä yritän kyllä mennään vain.
- Seuraavasti sisälle tulevat Junnu ja Allu.
- Täällä on niin pimeää, että en näe itseänikään. Junnu päivittelee.
- Heh katso Junnu tuolla on peili katso, kun sinä olet paksu.
- Allu hei sinäkin olet paksu.
Pojat hetken kinastelee keskenään ja muistavat että heidän piti olla hiljaa.
- Ole sinä Allu hiljaa.
- Ei kun ole sinä Junnu hiljaa. Pojat jatkoivat vänkäystä.
Helke tulee perässä sisälle ja huomaa Allun ja Junnun vänkäyksen.
- Nyt Allu ja Junnu piti olla hiljaa shh..
- Ai niin täytyikin olla.
Sillä samalla hetkellä Helke jää sarvista kiinni kattokruunuun.
- Apua minä jäin taas jumiin.
- Oi voi. Pukki tulee perässä. Tämä siitä saa, kun ottaa hirven mukaan jolla isot sarvet. Iiro kiipeä sinä Helken sarville ja selvitä kattokruunu irti sarvista.
- Ok minä teen sen ihan niin kuin silloin ennenkin.
- Hei eiks me voitaisiin taas käyttää sitä heinäseivästä, niin Helke irtoaisi ihan itsestään. Allu sai idean.
- Ei kuule Allu sitä ei voida nyt tehdä, pitää nimittäin olla hiljaa.
Niin Helke saadaan irti kattokruunusta ja lahjat jaettu kaikille lapsille. Pitäisi vaan vielä päästä pois talosta, mutta kun Helken sarvet ovat niin isot.
Pukki mietti hetken ja keksi ratkaisun.
- Käytetään tätä superkutistujauhoa Helkeen. Sitä on vielä vähän jäljellä. Tytti voisitko sinä sirotella sitä Helkeen ja te kaikki muut menkää sivummaksi, niin Helke voi rynnätä ovesta ulos.
- Selvä minä laitan tätä nyt.
Helke ampaisi kovaan vauhtiin ja pääsi juuri ja juuri pihalle talosta.
- Hyvää työtä kaikki. Nyt kaikki lahjat on jaettu ja voimme lähteä takaisin korvatunturille.
Niin kaikki lahjat tuli yksi kerrallaan jaettua. Paluu matka sujui rauhallisesti, reen takana istui Tytti ja Iiro pitivät toisistaan kiinni. Junnu nukkui Allun kanssa. Helke oli mennyt Petterin viereen vetämään rekeä. Niin kaikki paketit oli jaettu ja niin kaikkialle oli laskeutunut joulu ja joulurauha.
Hyvää joulua kaikille!
