Pluto |
Pluto ehti olla 76 vuoden ajan yhdeksäs "planeetta" Auringosta lukien ja kaukaisin "planeetta" Auringosta. Kansainvälinen Tähtitieteellinen Unioni IAU päätti 24.8.2006, että Pluto ei ole "oikea" planeetta, vaan ns. kääpiöplaneetta. Pluton keskimääräinen etäisyys Auringosta on 5 913 520 000 km (39,5 AU), sen halkaisija on 2320 km ja massa 1,32E22 (0,003 Maan assaa). Kiertoaika Auringon ympäri on 242,02 sideeristä vuorokautta. Kiertoradan ja ekliptikan välinen kulma, inklinaatio, on 17,2 astetta. Pluto on pienin kaikista planetoista ja se on jopa pienempi kuin eräät Aurinkokunnan kuut: Maan Kuu ja Jupiterin Io, Europa, Ganymede, Kallisto; Saturnuksen Titan sekä Neptunuksen Triton. Kansainvälinen Tähtitieteellinen Unioni IAU päättikin 24.8.2006, että Pluto ei ole "oikea" planeetta, vaan ns. kääpiöplaneetta. Pluto on aurinkokunnan planeetoista ainoa, jota ei toistaiseksi ole tutkittu luotaimella. Pluton löytyminen 8. helmikuuta 1930 oli onnekas sattuma. Uranuksen ja Neptunuksen liikkeisiin perustuneissa laskelmissa, joiden piti ennustaa Neptunuksen takana olevan planeetan paikka, todettiin myöhemmin virhe. Tietämättömänä tästä virheestä, Clyde W. Tombaugh teki Lowellin Observatoriossa Arizonassa erittäin tarkkaa taivaan kartoitusta, joka johti lopulta Pluton löytymiseen. Melko pian Pluton löytymisen jälkeen huomattiin, että Pluto oli liian pieni aiheuttaakseen häiriöitä muiden planeettojen ratoihin. Myöhemmin on arveltu, että Uranuksen ja Neptunuksen radoissa havaitut poikkeamat olisivatkin havaintovirheistä johtuvia. Pluton kiertorata on hyvin soikea (eksentrisyys 0,2527); se on joskus lähempänä Aurinkoa kuin Neptunus (viimeksi näin oli vuosien 1979 ja 1999 välisenä aikana). Pluto kiertää akselinsa ympäri päinvastaiseen suuntaan kuin muut planeetat, siis retrogradiseen eli taantuvaan suuntaan. Pluto on suhteen 3:2 resonanssissa Neptunuksen kanssa, mikä merkitsee sitä, että sen kiertoaika on täsmälleen 1,5 kertaa Neptunuksen iertoaika, mikä estää planeettoja törmäämästä toisiinsa.
Pluton tiheydestä (2000 km/m^3) voidaan päätellä, että Pluton koostumus on 75% kiveä ja 25% jäitä samoin kuin Tritonin koostumus. Sen pinta vaikuttaa muodostuvan metaanin, typen ja hiilidioksin jäistä. Pluton atmosfääri on huonosti tunnettu. Se on kaasumainen ainoastaan silloin, kun Pluto on lähinnä Aurinkoa, suurimman ajan Pluton vuodesta atmosfäärikaasut ovat jäätä. Kaasumaisina ollessaan kaasut ehkä liukenevat avaruuteen tai ne saattavat olla vuorovaikutuksessa Charonin kanssa.
Pluton asemasta on muutaman viime vuoden aikana käyty välillä kiivastakin keskustelua. Suuri joukko tähtitieteilijöistä on sitä mieltä, että Pluto on pikemminkin asteroidi tai komeetta kuin planeetta. Jotkut ovat useita vuosia olleet sitä mieltä, että se on suurin kappale Kuiperin vyön bjekteista. Kansainvälinen Tähtitieteellinen Unioni IAU päättikin 24.8.2006, että Pluto ei ole "oikea" planeetta, vaan ns. kääpiöplaneetta. Heinäkuun 02. 2001 Cerro Tolon Observatoriossa työskentelevät James T. Elliot ja Lawrence H. Wasserman nimittäin löysivät uuden Kuiperin vyöhykkeeltä uuden pikkuplaneetan 2001 KX76, jonka halkaisijan arvioidaan olevan 1200 - 1500 km. Se on siten huomattavasti suurempi kuin Ceres (950 km) ja hieman jopa Pluton kuuta Charonia suurempi. Pluton koko Asteroidi 2001 KX76:n rata on hyvin samankaltainen kuin Plutolla. Pluton etäisyys Auringosta on 39.7AU ja 2001 KX76:n 43AU. 2001 KX76:n ratataso on kallellaan 20° maanratatasoon nähden ja Pluton vastaavasti 17°. Ja koska Pluton koko on noin 2300 km, on mahdollista, että Kuiperin vyöhykkeeltä tullaan löytämään suurempiakin kappaleita. Nämä seikat huomioon ottaen Pluto lieneekin luettavissa lähinnä kuiperoideihin eli Kuiperin vyön kohteisiin.
Tähtitieteilijät ovat tehneet vuonna 2002 tapahtuneen tähdenpeiton perusteella laskelmia, joiden mukaan Pluton pinta saattaa olla lämpiämässä ja vastaavasti ilmakehä viilenemässä. Laskelmat perustuvat havaintoihin vuonna 2002 tapahtuneesta tähdenpimennyksestä, jolloin Pluto kulki tähden P126A edestä. Kun planeetta pimensi toisen tähden 1998, tähden valo himmeni nopeasti. Heinäkuussa 2002 tapahtuneessa pimennyksessä tähden valo puolestaan himmeni hitaasti kun Pluto siirtyi sen eteen. Tähtien valoa tutkimalla tähtitieteilijät pystyvät arvioimaan Pluton ilmakehän tieheyttä, painetta ja lämpötilaa. Vastaavia tähdenpimennyksiä tai -peittoja tulee tapahtumaan runsaasti, koska Pluto on liikkumassa sellaisella Linnunradan suunnalla, missä tähtiä on enemmän kuin yleensä.Viimeisten 16 vuoden aikana on havaittu tapahtuneen vähintään yksi tai useampia muutoksia. Pluton lmakehässä on tapahtumassa globaali viilentyminen samaan aikaan kun muut tiedot osoittavat pinnan olevan lämpiämässä. Muutos on väistämätön Pluton siirtyessä kauemmaksi Auringosta, mutta tähtitietelijöiden havainnot ovat odotettua monimutkaisempia. Plutolla on hyvin epäkeskinen kiertorata ja se on tällä hetkellä etääntymässä Auringosta kohti ratansa etäisintä pistettä. On mahdollista, että sellaisina aikoina Pluton ilmakehä on jäätyneenä yli vuosisadan ajan.
Pluton suurin kuu on Charon, jonka löysivät amerikkalaiset tähtitieteilijät James W. Christy ja Robert S. Harrington vuonna 1978, kun Christy oli kuvaamassa Plutoa US Naval Observatoryssa tarkentaakseen Pluton rataelementtejä. He huomasivat, että Pluto ei ollut täysin pyöreä vaan sen reunalla näkyi omituinen pullistuma, joka kiersi Pluton ympäri kerran 6,4 päivässä. Löytöhetkellä Charonin liikerata Pluton ympäri oli sellainen, että radan taso oli kohti Aurinkokunnan keskustaa, mikä teki mahdolliseksi havaita Charonin kiertävän Plutoa monia kertoja. Kirkkauskäyrien vaihteluista ja kiertolaisten liikehavainnoista toistensa ympäri pystyttiin planeetasta ja sen kuusta laskemaan niiden yhteinen massa. Niiden erilliset massat onkin jo vaikeampi saada selville, koska siihen tarvittaisiin hyvin tarkasti mitattuja tietoja molemman kiertolaisen liikkeestä järjestelman yhteisen massakeskipisteen ympäri, mihin ei pysty edes Hubble-avaruusteleskooppi. Charonin kemiallista koostumusta ei tunneta, mutta sen matala tiheys (1,4gm/cm3) viittaisi siihen, että se muistuttaisi Saturnuksen jäisiä kuita. Sen pinta näyttäisi oleva jäätä. Hal Weaverin johtama tutkijaryhmä (Johns Hopkins Applied Physics Laboratory) löysivät kuitenkin vuonna 2005 Hubblen ottamista kuvista kaksi uutta kuuta Plutoa kiertävältä radalta. Havaintoa ei vielä marraskuun alussa ollut vahvistettu, mutta mikäli se osoittautuu oikeaksi, Pluto on ensimmäinen Kuiperin vyön kohde, jolla on kolme kuuta satelliittiradoillaan. Havainto on kuitenkin sen verran todennäköinen, että kohteet ovat saaneet alustavat luettelotunnukset S/2005 P1 ja S/2005 P2. Kohteiden mahdollinen kiertorata on noin 43000 km etäisyydellä Plutosta, eli ne ovat noin 2-3 kertaa kauempana kuin Charon.
Pluto on toistaiseksi Aurinkokunnan planeetoista ainoa, jota ei ole tutkittu luotaimilla, ja leikkaukset NASAn budjetissa ovat tehneet Pluto -luotaimen lähettämisen epävarmaksi. Olkoonkin, että NASAn vuoden 2002 budjettiin ei määrärahoja Pluto Express -luotaimen suunnitteluun tai rakentamiseen ole sisällytetty, voi kongressi varoja tähän tarkoitukseen silti myöntää. Mikäli USA:n kongressi myöntäisi varat Pluto Express -luotaimen rakentamiseen ja se päästäisiin laukaisemaan vuosien 2004 -2006 aikana, voisi luotain saavuttaa Pluton ennen vuotta 2020. Matka-ajan lyhentämiseksi Jupiterin painovoimaa käytettäisiin linkona, jolla luotain kiihdytettäisiin kohti Plutoa. |
©All copyright E.S/M.S |