Voi hyvin olla että et ole ollenkaan tietoinen että pentuja on edes tulossa. On olemassa joitakin merkkejä, joita voi koettaa etsiä nartustasi, mutta varmimmat merkit ilmestyvät vasta tiineyden lopulla (tiineys kestää tavallisimmin 61-65 vrk)

Emättimestä voi tulla vuotoa noin kuukauden kuluttua astutuksesta.
Nisät muuttuvat ulkonevammiksi, koska niiden verenkierto vilkastuu. Tämän voi havaita noin 25-30 vrk astutuksesta
Ruokahalu vähenee usein keskitiineydessä, mutta ei aina
Vatsa-alue kasvaa ja kehon kokonaispaino lisääntyy 20-55 %. Tämä ei ole huomattavissa ennen kuin 45-50 päivää astutuksesta
Koiran käytös voi muuttua, toisista tulee hellyydenkipeitä, toiset voivat muuttua hieman apaattisiksi
Kun synnytys lähenee, narttu voi alkaa rakentaa pesää, raapia lattiaa tai petiään ja vaikuttaa koko ajan levottomammalta ja levottomammalta

Keskimäärin noin kuukauden kuluessa astutuksesta voi todeta nartun olevan tiineenä. Tosin valeraskausoireet voivat välillä tuntua hyvin todellisilta.

Jos epäilet että koirasi on tiine, voit saada vahvistuksen eläinlääkäriltäsi

Yleisimmin käytetty metodi on ultraääni. Sillä voidaan tutkia, kun tiineys on kestänyt 28 vuorokautta, mutta sillä harvoin saadaan täyttä selvyyttä kuinka monta pentua on tulossa. Ultraäänitutkimukset ovat miellyttäviä ja luotettavia.
Eläinlääkäri voi myös tunnistella vatsaa noin 21 vrk jälkeen, mutta tuloksen varmuuteen voi vaikuttaa haitallisesti se, jos koira on hermostunut tai edes lievästi ylipainoinen. Jos koira on tiine, eläinlääkäri voi tuntea kohdun paksuuntumisen ja ”pieniä möykkyjä”. Tämä ei kuitenkaan ole varma keino, varsinkaan jos masussa on vain yksi pentu.
Astutuksen jälkeen (n. 21-25 vrk) endokrinologisin testein voidaan etsiä relaksiinia, hormonia, jota vain tiineet koirat tuottavat
Pentujen sydämenlyöntejä voi kuunnella stetoskoopilla noin 25 vuorokaudesta eteenpäin. Mutta pentujen määrää on vaikea todeta tällä menetelmällä
Röntgen-tutkimuksella saadaan esiin pentujen luurangot 49 vrk:n kuluttua astutuksesta. Röntgen-tutkimus on usein suhteellisen varma keino selvittää pentueen koko, mutta monet eläinlääkärit eivät ole suostuvaisia käyttämään tätä tekniikkaa, koska röntgensäteiden ja säteilyn vaikutuksista pentuihin ei ole vielä riittävästi tietoa.

Eläinlääkärisi kertoo sinulle mikä keino sopii teille parhaiten kun tahdotte tietää onko teille tulossa pentuja vai ei. Kaikki metodit eivät sovi kaikkiin tiineyden vaiheisiin

Tiineys on suuri taakka eläimelle. Sen elimistössä tapahtuu dramaattisia muutoksia ja se tarvitsee paljon hoivaa ja erityishuomiota. Joten ennen kuin saatat narttusi kantavaksi, sinun on mietittävä tarkkaan, oletko valmis kaikkeen, mitä tiineys tuo tullessaan. On aina hyvä keskustella eläinlääkärin ja kasvattajan kanssa hyvistä ja huonoista puolista, jotka on syytä ottaa huomioon.

Tiine emo tarvitsee koko ajan kasvavan määrän korkealaatuista ruokaa ravitakseen itsensä ja kehittyvät pennut. Oikeat ravintoaineet ja kivennäiset ovat elintärkeitä pennuille, mutta myös emo tarvitsee suuremman määrän proteiinia ja muita ravintoaineita varsinkin imetykseen. Kovin energiapitoisesta ruoasta, kuten aktiivisen koiran ruoasta tai penturuoasta, emo saa tavallista enemmän energiaa ja tärkeitä ravintoaineita. Kuten aina uuteen ruokaan siirryttäessä, myös runsasenergiseen ruokaan tulee siirtyä vaiheittain aloittaen noin kuudennella tiineysviikolla. Tiineyden myöhemmässä vaiheessa vatsassa on vähemmän tilaa ruoalle, joten emoa pitää ruokkia vähän kerrallaan mutta usein. Pidä aina huolta, että sen saatavilla on raikasta ja puhdasta juomavettä.

Ota myös huomioon, että liikalihavuus voi olla vakava terveysriski tiineelle koiralle, vaikka silloin ei olekaan oikea ajankohta painonhallintaohjelmalle. Eläinlääkäri voi antaa sinulle oikeanlaiset ruokintaohjeet koiran terveydentilan huomioon ottaen.

Säännölliset kävelylenkit auttavat pitämään odottavan emon vahvana, mutta rankat juoksulenkit, näyttelyt ja jopa tottelevaisuuskoulutukset saattavat olla liian stressaavia (ja vahingossa tapahtuvat kolaukset voivat vaurioittaa kohdussa olevia pentuja). Liikunta on kuitenkin tärkeää emolle, koska pysymällä hyvässä kunnossa se selviää helpommin synnytyksestä. Tiine koira ei ole erityisen herkkä ainakaan tiineyden alkuvaiheessa, mutta vatsan kasvaessa liikkumisesta tulee emolle väsyttävämpää ja hankalampaa. Ratkaisuna onkin käydä lenkillä useammin, mutta lyhentää lenkkien pituutta.

Koiraa ei saa rokottaa tiineyden aikana. Ihanteellista olisi, jos koira olisi saanut sarjan tehosterokotuksia vähän ennen tiineeksi tulemistaan. Terveet emot välittävät immuniteettisuojaa myös pennuille imetyksen alkuvaiheessa, joten on hyvä varmistaa, että vasta-ainetaso on huipussaan.

Madotus ja ulkoloisten häätö ovat erityisen tärkeitä tiineyden aikana ja pentujen synnyttyä, joten kysy neuvoa eläinlääkäriltä. Suolinkaiset ja hakamadot voivat tarttua tiineeltä nartulta syntymättömiin pentuihin, joten ehkäise niitä turvallisin keinoin, joista ei ole haittaa sikiöille. Jos olet ennenkin antanut nartulle sydänmatokuurin, voit jatkaa sen antamista myös lemmikin ollessa tiineenä. Kysy eläinlääkäriltäsi, mitkä häätölääkkeet sopivat tiineelle koiralle.

Tiineys vaikuttaa aivan erityisesti tulevan äitikoiran ruokintaan. Maidontuotanto on yksi ravitsemuksellisesti vaativimpia vaiheita koiran elämässä. Kuten pennut, tiineet ja imettävät nartut tarvitsevat erityistä vahvistusta ravitsemukseensa proteiinien ja energian muodossa auttamaan niitä selviämään tästä fyysisesti rankasta elämänvaiheesta.

Joillekin koirille sopii se, että ne saavat suurempia määriä tavallista ruokaansa. Yleensä kuitenkin on parempi vaihtaa ruoka runsaasti energiaa ja proteiinia sisältävään aktiiviruokaan tai penturuokaan. Lisäenergia ja runsas määrä tärkeitä ravintoaineita on juuri sitä, mitä tiine tai imettävä emä tarvitsee. Tämä on erittäin tärkeää silloin, jos narttu on jo tiineyden alussa hyvin hoikassa kunnossa tai jos odotat suurta pentuetta.

Kuten aina kun vaihdat ruokaa, kannattaa myös tässä tapauksessa tehdä muutos asteittain ja siirtyä kokonaan vahvempaan ruokaan kun tiineys on kuudennella viikolla. Sekoita vahvempaa ruokaa tuttuun ruokaan noin viikon aikana, kunnes koira syö kokonaan uutta ruokaa. Kunhan annat emälle täysravintoa, muita ravintolisiä ei yleensä tarvita.

Odottava äitikoira tarvitsee asteittain enemmän ja enemmän korkealaatuista ruokaa ravitakseen itsensä lisäksi myös kehittyvät pennut. Älä kasvata annoskokoa yhdellä kertaa. Sitä paitsi tiineyden ensimmäisinä 4-5 viikkona tavallinen määrä ruokaa riittää.

3. ja 4. tiineysviikolla narttu voi kärsiä pahoinvoinnista ja menettää hetkeksi ruokahalunsa, aivan kuten joskus käy raskaana oleville naisillekin. Jos vatsaongelmat tai ruokahalun puute jatkuu yli viikon tai siihen liittyy velttoutta, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Tiineyden viidenteen viikkoon mennessä nisät muuttuvat väriltään vaaleanpunaisiksi ja voit huomata että koirasi pyöristyy hieman vyötärön seudulta ja kyljistä. Tässä vaiheessa kannattaa alkaa lisätä ruoan määrää pikkuhiljaa niin, että koirasi saa 20 % tavallista enemmän ruokaa siinä vaiheessa kun pennut syntyvät.

Ylipaino voi olla ongelma tiineysaikana, varsinkin jos koirallasi on ollut taipumusta ylipainoon. Kysy eläinlääkäriltäsi neuvoa, kuinka lisätä ravintoaineiden määrää, mutta välttää ylipainoa.

Tiineyden loppuvaiheessa mahalaukun tilavuus muuttuu pienemmäksi, koska pennut vievät tilaa vatsaontelossa. Tällöin on hyvä ruokkia emää usein pienillä annoksilla. On täysin normaalia, että narttu ei syö mitään 24 tuntiin ennen synnytystä. Yleensä tämä onkin hyvä merkki siitä, että synnytys on käynnistymässä. Kun maidontuotanto on suurimmillaan, tarvitsee emä jopa neljä kertaa niin paljon ruokaa kuin tavallisesti

Kun koirasi synnytys lähenee, ei kannata panikoida. Koirat ovat luonnostaan “paremmin varusteltuja” kuin me ihmiset, mitä tulee synnytykseen. Huolehdi vain, että nartullasi on miellyttävä ja rauhallinen paikka synnyttää ja pysy itse rauhallisena sekä seuraile synnytyksen edistymistä. Periaatteessa narttua ei tarvitse auttaa ollenkaan, jollei jokin mene pahasti pieleen. Onneksi näin käy harvoin.

Pari asiaa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, jotta kaikki menisi mahdollisimman sujuvasti.

Selvitä päivystävän eläinlääkärin numero etukäteen valmiiksi ja pidä se lähellä varmuuden vuoksi. Usein synnytys alkaa keskellä yötä. Varaa myös kaikkea tarpeellista valmiiksi, kuten sakset ja puhtaita pyyhkeitä.

Tiineyden viimeisellä viikolla kannattaa alkaa mitata nartun lämpöä peräsuolesta kahdesti päivässä. Ensimmäinen merkki lähestyvästä synnytyksestä on se, että nartun lämpötila laskee 38.5 Cº:sta alle
37º C:een (HUOM. normaalilämpö vaihtelee nartusta riippuen). Tämä tapahtuu yleensä 12-24 tuntia ennen synnytystä.

Synnytyksen lähestyessä narttu lakkaa syömästä, mahdollisesti oksentaa ja kaivaa pesäänsä ”pedaten” sitä pennuille valmiiksi. Supistukset ovat myös näykyvä merkki. Niiden aikana narttu jännittyy ja kun supistus menee ohi, narttu rentoutuu. Normaalia on myös, että narttu on levoton eikä asetu paikalleen, läähättää ja jopa tärisee.

Viimeisin merkki on emättimestä vuotava erite. Se voi aluksi olla kirkasta ja muuttua sitten sameammaksi. Jos vuoto on vihreää, tarkoittaa se, että istukka on irronut ja pentu syntyy pian (jokaisella pennulla on oma istukka). Jos vihreää eritettä on tullut ja nartulla on ollut supistuksia, mutta narttu ei ole synnyttänyt yhtäkään pentua tunnin kuluessa, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Joskus kevyt liikunta (pieni pyörähdys pihalla) voi saada pennut liikkeelle synnytyskanavassa.

Pennut syntyvät yleensä 20 minuutin välein, mutta on normaalia, että narttu lepää välillä, joten tuntikin pentujen välillä on normaalia. Tällöin narttu yleensä makaa pentulaatikossa ja hoitaa jo syntynyttä pentua. Jos narttu ponnistelee ja on levoton yli tunnin ajan, mutta mitään ei tapahdu, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Voi olla, että osa pennuista (ehkä puolet), syntyy häntä edellä. Tämä ei ole epänormaalia. Emä nuolee jokaisen pennun puhdistaakseen sikiökalvon pennun naamalta ja auttaakseen sitä hengityksessä alkuun. Emä puree myös napanuoran poikki, jos se ei ole jo valmiiksi poikki kun pentu syntyy.

Jos narttusi synnyttää ensimmäistä kertaa tai on muuten epävarma tai väsynyt, se voi tarvita vähän apua ja rauhoittelua sekä kehumista. Toisinaan emä saattaa alkaa synnyttää uutta pentua, vaikka edellinen vielä tarvitsisi apua. Jos näin käy, auta pentu ulos sikiökalvojen muodostamasta pussista (kannattaa aloittaa päästä, jotta pentu voi alkaa hengittää). Jos napanuora ei ole poikki, sido lanka napanuoraan noin 4 cm päähän pennusta ja solmi tiukka solmu. Jätä pieni väli ja laita toinen solmu langasta noin 5 cm päähän. Sitten voit leikata steriloiduilla saksilla napanuoran poikki solmujen välistä. Kuivaa ja hiero pentua nopeasti esim. puhtaalla froteepyyhkeellä (kasvopyyhe on usein juuri sopivan kokoinen). Varaa jokaiselle pennulle oma kuiva, puhdas pyyhe. Hierominen lämmittää ja kuivattaa pentua ja myös stimuloi sitä hengittämään. Hengitystiet olisi syytä saada puhtaaksi, voit käyttää apuna pientä pipettiä, jolla ”imet” sieraimista mahdollisen eritteen, ole kuitenkin varovainen. Yleensä pennun ääntely on hyvä merkki siitä, että hengitystiet ovat avoinna ja se auttaa vielä puhdistamaan niitä.

Jos synnytys kestää pitkään, emä voi tahtoa ulos tarpeilleen synnytysten välissä. Pidä emä koko ajan remmissä ja tarkkaile, ettei se vain ala synnyttää ulkona seuraavaa pentua.

Kun koko synnytys on ohi, anna emälle juotavaa ja vähän syötävää ja vie se ulos tarpeilleen (vaikkakin emä voi hangoitella vastaan), ei pitkälle lenkille, mutta vähän jaloittelemaan. Liikunta voi auttaa myös jälkeisten ulos tulemisessa. Sillä aikaa kun emä on poissa pentulaatikosta, pidä pennut lämpiminä pyyhkeiden ja esim. kuumavesipullojen avulla. Vaihda pentulaatikkoon puhtaat pehmusteet ja anna uuden perheen tutustua toisiinsa rauhassa. Tyydy tarkkailemaan vierestä ja anna emän hoitaa homma. Liika sekaantuminen voi häiritä emänvaistojen heräämistä.

Jos emä ei ole kiinnostunut pentujen hoitamisesta, rohkaise, auta ja kehu sitä kun se toimii oikein. Jos emä ei yli tuntiin ole ollenkaan kiinnostunut pennuista rohkaisuistasi huolimatta, voit joutua toimimaan ”emän tehtävissä” – ole yhteydessä eläinlääkäriin.